Munuais- ja virtsakivien murskaushoito (ESWL)

Virtsatiekivet muodostuvat lähes poikkeuksetta munuaisissa. Todennäköisyys saada virtsatiekivi elinaikana on keskimäärin 10 % luokkaa.

Jos kivi estää virtsan kulkua, se aiheuttaa kipuja. Potilas voi olla täysin kivuton, vaikka munuaisissa olisi isojakin kiviä, toisaalta virtsajohtimeen mennyt pienikin kivi voi aiheuttaa kovan kipukohtauksen.

Pienet alle 5 mm kokoiset virtsakivet poistuvat usein itsestään, mutta isommat vaativat usein toimenpiteitä. Tilannearvio perustuu tietokonekuvaukseen ja ”tavalliseen” röntgenkuvaukseen.

Virtsatiekivien nykyaikaiset poistotoimenpiteet ovat

  • kehonulkoinen kivenmurskaus (Extracorporeal Shock Wave Lithotripsy, ESWL)
  • kiven hajotus joko virtsajohtimen/munuaisaltaan tähystyksessä
  • ihon läpi tehtävässä munuaisaltaan tähystyksessä.

 

Milloin virtsatiekivien hoito on perusteltua?

Aktii­vinen hoito on aiheel­lista, jos kivi estää tai saattaa liikkeelle lähtiessään/kasvaessaan estää virtsan kulkua tai on yhteydessä mahdollisiin virtsatietulehduksiin.


Miten hoitomuoto valitaan?

Toimenpiteen valintaan vaikuttaa virtsatiekivien koko ja sijainti, kuvantamisessa todettu virtsateiden anatomia, potilaan anatomia ja muut sairaudet.

Ensisijaisesti selvitetään, onko ESWL-toimenpide mahdollista. Jos ei ole, silloin valitaan jompikumpi edellä mainituista tähystystoimenpiteistä.

Useimmiten kiven hajotus tapahtuu ESWL-toimenpiteellä. Vasta-aiheita ovat mm. raskaus, hoitamattomat vuotohäiriöt, tauottamaton verenohennuslääkitys (myös Omega-3 tuotteiden käyttö), akuutit tulehdukset, hoitamaton verenpainetauti, suurten valtimoiden pullistumat, kasvaimet sekä kohdistusta estävät tukirangan epämuodostumat ja merkittävä lihavuus.


Virtsatiekivien murskaushoito käytännössä

Ennen ESWL-toimenpidettä annetaan esilääkitys ja toimenpiteen aikana kipulääkitystä suonensisäisesti. Munuaiskivien hoidon yhteydessä laitetaan usein virtsatiekatetri.

Potilas on toimenpiteen aikana joko selällään tai vatsallaan. Toimenpiteen onnistumiseksi on tärkeää olla liikkumatta, koska elektromagneettisesti aikaansaatu iskuaalto on kiveen osuessa läpimitaltaan vain 5 mm.

Kivi paikannetaan läpivalaisun tai ultraäänen avulla ja hajotetaan niin pieniksi, että muruset mahtuvat poistumaan virtsan mukana. Kivi ei hajoa aina kerralla riittävästi (johtuen kiven/kivien ominaisuuksista: koko, sijainti, määrä, koostumus), jolloin tarvitaan uusi toimenpide 1-2 viikon kuluttua. Joskus voidaan joutua jatkossa tekemään jäännöskivien hajotus virtsateiden tähystyksen yhteydessä.

Toimenpide kestää noin tunnin, jonka jälkeen vointia seurataan yleensä noin kahden tunnin ajan. Toimenpiteiden kestossa on eroja, joten on varattava riittävästi aikaa. Lääkityksen vuoksi autolla ajaminen on kielletty toimenpidepäivänä.

Toimenpiteen jälkeisinä päivinä kivenmurujen liikkuessa ja poistuessa saattaa esiintyä kipuja. Kiireettömien munuaiskivien hoitoa ei kannata aloittaa esimerkiksi ennen lomamatkaa tai muuta tärkeää menoa.

Toipuminen ja jälkioireet

Jälkioi­reena esiintyy lähes poikkeuksetta kiven hajoamiseen liittyvää verivirt­sai­suutta toimenpidepäivänä sekä mahdollisesti myöhemmin poistuviin muruihin liittyen. Murut saattavat myös aiheuttaa kipuja.

Kivien murskauksen jälkeen voit liikkua ja syödä normaa­listi. Kiven­murut poistuvat virtsan mukana, minkä vuoksi runsas juominen on tärkeää.

Sairaus­loman tarve on normaalisti toimenpidepäivä. ESWL-toimenpiteen tulos tarkis­tetaan röntgen­kuvan avulla useimmiten viikon – kuukauden kuluttua.

Toimenpidekäynnillä saat tarkemmat jälkihoito-ohjeet.