Sepelvaltimotaudin perustutkimukset

Sepelvaltimotaudin oireet johtuvat sydänlihaksen hapenpuutteesta. Tyypillisiä oireita ovat rasitukseen liittyvä laaja-alainen puristus ja kipu, joka voi säteillä kaulalle, leukaperiin ja vasempaan käsivarteen. Joskus oireena voi olla myös polttava närästystä muistuttava kipu, hengenahdistus tai poikkeava väsyminen rasituksessa. Yleensä oire hellittää nopeasti rasituksen loputtua. Tällaista oiretta kutsutaan vakaaoireiseksi eli stabiiliksi sepelvaltimotaudiksi. Levossa tuntuva rintakipu voi johtua sydäninfarktista ja vaatii aina päivystyksellisiä tutkimuksia.

Vakaaoireisen sepelvaltimotaudin tutkiminen

Sydämen rasituskoe eli Rasitus-EKG

Rasituskoe tehdään tavallisimmin kuntopyörällä. Rasituskokeessa voidaan arvioida suorituskyky ja verenpaineen nousu rasituksessa. Kokeen aikana seurataan sydänfilmiä. Mahdolliset rytmihäiriöt ja viitteet sydämen hapenpuutteesta rekisteröidään.

Sydämen kuvantamistutkimukset

Sydämen verenkierron ja sepelvaltimoiden tilaa voidaan tutkia tarvittaessa tarkemmin kuvantamistutkimuksilla. Lääkäri päättää tutkimustulosten ja oireiden perusteella, mikä tutkimusvaihtoehdoista soveltuu parhaiten oireiden selvittelyyn. Vaihtoehtoja ovat:

1. Sepelvaltimoiden kerroskuvaus tietokonetomografialla

Tietotokonetomografialla voidaan poissulkea merkittävä sepelvaltimotauti. Tutkimuksessa annetaan varjoainetta ja varsinainen kuvaus kestää vain muutamia minuutteja.

2. Sydämen perfuusiotutkimus

Perfuusiotutkimuksessa kuvataan sydämen mahdollista hapenpuutetta merkkiaineen avulla. Tutkimus voidaan tehdä polkupyörärasituksena tai lääkeaineella. Perfuusiotutkimuksessa ei käytetä varjoainetta, joten se voidaan tehdä turvallisesti myös munuaisten vajaatoimintaa poteville

3. Sepelvaltimoiden varjoainetutkimus eli angiografia

Varjoai­ne­tut­ki­muksen tavoit­teena on  selvittää onko potilaalla sepel­val­ti­mo­tauti ja jos on niin millaista hoitoa se vaatii. Lue lisää varjoainetutkimuksesta.