Sepelvaltimoiden varjoainetutkimus eli angiografia

Taustaa

Sydänlihakselle happea ja ravinteita toimittavien sepelvaltimoiden rasvoittuminen ja kovettuminen (ateroskleroosi) aiheuttaa joko paikallisia tai laaja-alaisia ahtaumia. Lievät ahtaumat eivät haittaa sydänlihaksen verenkiertoa. Vaikeat ahtaumat , jotka kaventavat valtimon läpimittaa vähintään 50%, rajoittavat virtausta siten, että rasitustilanteessa sydänlihakseen syntyy hapenpuute aiheuttaen nk. angina pectoris –oireen, joka tuntuu keskirinnassa painavana puristavana tai kirvelevänä kipuna tai joskus vain ahdistavana tai epämiellyttävänä tuntemuksena, joka lievittyy levossa. Oireet voivat säteillä kaulalle, leukaperiin, vasempaan käsivarteen ja joskus ylävatsalle tai selkään.  Yleensä oireet hellittävät nopeasti rasituksen loputtua. Tällaista oiretta kutsutaan vaakaoireiseksi eli stabiiliksi sepelvaltimotaudiksi. Levossa tuntuva rintakipu voi johtua sydäninfarktista ja vaatii aina päivystyksellistä hoitoa.

Kenelle ja milloin tutkimus on aiheellinen?

Varjoainetutkimuksen tavoitteena on  selvittää onko potilaalla sepelvaltimotauti ja jos on niin millaista hoitoa se vaatii. Joissakin tapauksissa varjoainekuvaus tehdään myös diagnostisena tutkimuksena tilanteissa, joissa potilaan hankalan oireiston syy on jäänyt epäselväksi.

Jos sepelvaltimotaudin oireisto on vakaa, varjoainekuvaus tehdään suunnitellusti ja kiireettömästi, mutta silloinkin yleensä muutaman viikon tai viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun sen tarve on tunnistettu.  Jos taas kyseessä on äkillisesti ilmaantunut tai äkillisesti pahentunut ja epävakaa oireisto, kuvaus tulee tehdä muutaman vuorokauden kuluessa tai vakavimmissa tilanteissa päivystysluontoisesti.

Miten varjoainekuvaukseen valmistaudutaan?

Lääkäri ja potilas sopivat kuvauksesta vastaanotolla, jolloin potilas saa tietoa tulevasta tutkimuksesta ja lisäksi lääkäri varmistaa, että mahdollisesti tarvittavat esiselvitykset laboratoriokokeineen tehdään. Varsinainen tutkimuspäivä sovitaan asiakaspalvelun välityksellä.

Kuvauspäivänä tulee olla syömättä, juomatta ja tupakoimatta vähintään 4 tuntia ennen tutkimusta. Potilas saa tutkimukseen tarvittavat tarkemmat ohjeet erikseen.

Kuvaustoimenpiteen valmisteluihin kuuluu esilääkitys, joka sisältää yliherkkyysreaktiota varjoaineelle ehkäisevän ja rauhoittavan lääkkeen (ns. antihistamiinivalmiste).  Mikäli potilas on aiemmin saanut vakavia yliherkkyysoireita jodipitoisesta varjoaineesta, tutkimuksen riskit ja hyödyt punnitaan hyvin tarkoin potilaan kanssa keskustellen.  Kuvaus voidaan tehdä yhteisellä päätöksellä vahvan allergisia reaktioita ehkäisevän lääkityksen suojassa.

Tutkimuksen toteutus ja kesto

Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa, joten potilas on koko ajan hereillä. Toimenpiteen tekevä kardiologi päättää, tehdäänkö tutkimus ranne- tai reisivaltimon kautta. Valittuun valtimoon työnetään neula, jonka jälkeen valtimoon ujutetaan ohutseinäinen holkki. Valtimoon viedään holkin kautta taipuisa sisäänviejälanka ja pehmeäkärkinen kuvauskatetri, jotka kuljetetaan röntgenläpivalaisulla seuraten sepelvaltimoiden suulle aortan tyveen. Tämän jälkeen sepelvaltimoon ruiskutetaan jodipitoista varjoainetta, jonka kulku sepelvaltimoissa kuvataan röntgensäteiden avulla tietokoneen muistiin. Havaittujen ahtaumien vaikeusaste tunnistetaan joko arvioimalla tai tietokoneen avulla mitaten.

Varsinainen toimenpide ei ole kivulias, mutta siihen liittyvä luonnollinen jännitys ja valtimon pistoon liittyvä pieni kipu saattavat aiheuttaa potilaalle heikotusta ja pahoinvoinnin tuntemuksia.

Sepelvaltimon tukoksen asteesta riippuen, myös sydämessä saattaa tuntua kipuoireita, jossain vaiheessa tutkimusta. Oireita voidaan kuitenkin nopeasti ja tehokkaasti helpottaa lääkityksellä, joten potilaat kokevat toimenpiteen usein kivuttomampana kuin odottivat.

Useimmat tutkimukset tehdään polikliinisesi, jolloin potilas tulee hoitoon aamulla ja pääsee kotiin vielä samana päivänä iltaan mennessä. Varsinainen toimenpide kesto vaihtelee ja on yleensä 30 min-2 tuntia.

Jos tutkimuksen yhteydessä todetaan tukos, joka on hoidettavissa pallolaajennuksella, tehdään toimenpide yleensä samalla kertaa.

Sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksen riskit

Valtimon pistospaikan kipu, mustelma tai turvotus ovat melko tavallisia seuraamuksia. Joskus pistospaikan vuoto voi kuitenkin pitkittää sairaalahoitoa. Poikkeustapauksissa valtimoon voi syntyä repeämä, joka joudutaan ompelemaan vuodon tyrehdyttämiseksi. Henkeä uhkaavat valtimoverenvuodot lantion alueelle tai vatsakalvon takaiseen tilaan ovat hyvin harvinaisia.  Sepelvaltimokuvaus voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, jotka hoidetaan tutkimuksen aikana joko lääkkein tai sähköshokilla (defibrillaatio).

Toipumisaika

Tutkimuksen jälkeen potilaan pistoskohtaan laitetaan paineside ja hänen tulee pysyä vuodeosastolla yleensä 2-6 tunnin ajan. Vuodelepo on tarpeen, jotta pistoskohta ei rupea vuotamaan. Tutkimuksen jälkeen tulee myös  juoda paljon, jotta varjoaine poistuu kehosta mahdollisimman nopeasti.

Varaa aika toimenpiteeseen tai kysy lisätietoja asiakaspalvelusta.

Lisää aiheesta:

HUS:n video sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja pallolaajennus