Syömishäiriöiden hoito

Hoitoon kannattaa hakeutua ajoissa

Syöminen voi häiriintyä eri syistä. Syömi­sestä tai syömät­tö­myy­destä saattaa tulla keino helpottaa omaa oloa erilai­sissa tilan­teissa kuten vaikeissa tunteissa, arjen ongel­missa, ihmis­suh­teiden risti­rii­doissa, yksinäi­syy­dessä tai tylsyy­dessä. Syömis­häi­riöön voi sairastua vaivihkaa, tahat­to­masti, kun häiriin­tynyt syöminen alkaa sanella liiaksi omia valintoja.

Syömis­häiriön hälytys­merkkejä ei aina itse huomaa tai niitä ei halua itselleen myöntää. Tyypil­listä on myös se, että ongelman haluaa pitää muilta salassa. Usein läheiset kuitenkin huomaavat oireet ensin. Asiasta keskus­te­le­minen ystävän tai läheisen kanssa voi tuntua haasta­valta, mutta keskustelu voi aikaan­saada valtavan helpo­tuksen tunteen.

Aina ei sopivaa keskus­te­lu­kump­pania ole. Tällöin voi – ja kannattaa – hakeutua syömis­häi­riöitä hoitavan asian­tun­tijan puheille.


Onko syömiseni on häiriintynyt?
Tarkkaile näitä viittä oiretta

  1. Mietitkö syömisiäsi jatkuvasti ja pakonomaisesti pitkin päivää?

Mieti, kuinka paljon ajattelet syömi­siäsi päivän aikana. Jos huomaat pohdis­ke­levasi syömisiä jatku­vasti ja käyttäväsi siihen paljon aikaa tahto­mat­ta­sikin, voi se olla merkki siitä, että syöminen on vallannut ajatuksesi.

  1. Vaikuttavatko syömiseen liittyvät päätöksesi arjen valintoihin, harrastuksiisi tai ystävyyssuhteisiisi?

Ole tarkkana, jos huomaat, että syömiseen liittyvät päätökset sävyt­tävät keskei­sesti arjen tilan­teita tai vievät tilaa muilta arkeen kuulu­vilta asioilta, kuten ystäviltä tai harras­tuk­silta. Syömi­sestä tai syömät­tö­myy­destä tulee helposti ja salaka­va­lasti elämän keski­piste, joka alkaa määri­tellä arjen valintoja.

  1. Leimaako syömistäsi mustavalkoinen ajattelu?

Tarkastele minkä­laisia syömiseen liittyvät ajatuksesi ovat. Jos syömistä leimaavat musta­val­koinen ajattelu, ehdoton jako kiellettyyn tai sallittuun, kireät säännöt ja jousta­mat­tomat vaati­mukset, saattaa se kieliä häiriöstä.

  1. Riistäytyykö syömisesi vähän väliä käsistä?

Syytä huoleen on, jos syömiset riistäy­tyvät käsistä vähän väliä ja ajaudut ahmimaan ruokaa hallit­se­mat­to­masti. Ahmimiseen liittyy tunne siitä, että syömiseen liittyvä hallinta pettää. Kuka tahansa ahmii joskus, mutta jos sitä tapahtuu usein ja toistu­vasti, on se merkki ongel­masta.

  1. Onko painossasi tapahtunut muutoksia suuntaan tai toiseen?

Viimeistään silloin, kun syömisen häiriö näkyy käytän­nössä muutoksina painossa – suuntaan tai toiseen – on syytä pysähtyä miettimään, onko oma syöminen terveellä pohjalla.


Missä vaiheessa häiriintynyt syöminen täyttää syömishäiriön tunnusmerkit?

Syömis­häiriö on melko taval­linen sairaus. Suoma­lais­nai­sista 5-7 % sairastuu johonkin syömis­häi­riöön ennen 30 ikävuottaan. Vaikka valtaosa sairas­tu­neista onkin tyttöjä ja naisia, sairas­tu­neista noin kymme­nesosa on arviolta miehiä. Miesten syömis­häiriöt ovat ilmia­sultaan hieman erilaisia kuin naisten.

Häiriin­tyneen syömisen ei tarvitse täyttää syömis­häiriön diagnos­tisia kriteerejä häiri­täkseen merkit­tä­västi elämää. Kirjassa ”Olen juuri syönyt” (Duodecim 2008) on hyvä määri­telmä sille, missä vaiheessa häiriin­ty­neestä syömi­sestä tulee syömis­häiriö:

”Oireesta muodostuu häiriö, kun se toistuu siinä määrin, että se alkaa joko omissa tai lähiym­pä­ristön silmissä selvästi haitata arkista toimin­ta­kykyä (ihmis­suh­teita, koulua, työntekoa, harras­tuksia) tai fyysistä terveyttä. Häiriössä syöminen tai syömät­tömyys nousee elämän pääsi­säl­löksi tavalla, joka alkaa sotkea normaalia arkea. Elämä kiertyy oireilun ympärille ja oireet alkavat sanella valin­tojen tekemistä” .

Syömishäiriön eri muodot

Taval­li­sesti syömis­häiriöt jaotellaan laihuus­häi­riöön, bulimiaan ja ahmin­ta­häi­riöön. Tyypil­lisin syömis­häiriö on kuitenkin epätyy­pil­linen syömis­häiriö, jossa ei täyty aivan kaikki diagnos­tiset kriteerit. Lisäksi puhutaan paljon ortorek­siasta, joka on pakon­omainen tarve syödä terveel­li­sesti, mikä saattaa lopulta johtaa syömis­häi­riöön.

Laihuus­häiriön eli anoreksian tunnistaa parhaiten mm. laihtu­mi­sesta alipainon puolelle, ja siitä, että painon lasku on aiheu­tettu itse laihdut­ta­malla. Sairas­tuneen syöminen on rajoi­tettua, ruoka­lajit jaetaan joko kiellet­tyihin tai sallit­tuihin ja sairas­tunut pyrkii välttämään epäter­veel­lisiä tai ”lihot­tavia” ruokia. Ruokaan, syömiseen ja liikuntaan liittyy jyrkkiä sääntöjä ja pakot­tavia rituaaleja, joista ei voi joustaa.

Liikunta on usein pakon­omaista ja kehon­kuvaan liittyy tyypil­li­sesti vääris­tymää (itsen kokeminen lihavaksi vaikka se ei pitäisi paikkaansa). Lihomisen pelko on kohtuuton ja laihdut­ta­misen tarve pakon­omainen. Alipaino ja nälkiin­ty­minen aiheut­tavat monesti kuukau­tisten loppu­misen – tai nuorella ne jäävät tulematta kokonaan.

Ahmimis­häiriön eli bulimian tunnistaa parhaiten toistu­vista hallit­se­mat­to­mista ahmimis­koh­tauk­sista, joita sairas­tunut yrittää kaikin keinoin ”nollata”. Koska sairas­tu­neella on kohtuuton lihomisen pelko, ruoan ”lihottava” vaikutus yritetään kompen­soida esimer­kiksi itse aiheu­tetun oksen­ta­misen, ajoit­taisen syömät­tö­myyden tai ulostus­lääk­keiden väärin­käytön avulla.

Myös ahmimis­häi­riöön liittyy vääris­ty­nyttä kehon­kuvaa ja kielteinen käsitys itsestä. Omaan ulkonäköön ja painoon liittyy voima­kasta ahdis­tusta ja häpeää.

Ahmin­ta­häiriön eli BEDin (Binge Eating Disorder) tunnistaa toistu­vista kohtauk­sit­tai­sista ahmin­ta­koh­tauk­sista, joita kuvastaa suurten ruoka­määrien syöminen lyhyessä ajassa ja tunne siitä, ettei pysty hallit­semaan tai keskeyt­tämään syömi­siään. Tämän­kal­taisen hillit­tömän syömisen jälkeen sairas­tunut kokee voima­kasta ahdis­tu­nei­suutta, itseinhoa, syylli­syyttä ja petty­mystä.

BED poikkeaa bulimiasta siinä, että sairas­tunut ei pyri aktii­vi­sesti ”nollaamaan” ahmimis­koh­tauksen aikana syötyjä ruokia.

Milloin kannattaa hakea apua?

Syömis­häi­riöön sairas­tunut yleensä häpeää käsistä karan­nutta ongel­maansa ja pyrkii pitämään sen salassa muilta. Oireet ovat häpeään verhoiltu, vaiettu ongelma, jonka olemas­saoloa ei ole helppo myöntää.

Avun hakeminen ajoissa kuitenkin kannattaa, sillä syömis­häiriöt ovat psykiat­ri­sista häiriöistä vaaral­li­simpia (monin­ker­tainen kuole­man­riski). Jos epäilet itselläsi tai lähei­selläsi syömis­häi­riötä, siihen kannattaa hakea apua mahdol­li­simman aikai­sessa vaiheessa.

Mitä varhai­semmin häiriöön hakee hoitoa, sitä nopeammin ja toden­nä­köi­semmin siitä toipuu kokonaan. Varhainen puuttu­minen on aina helpompaa kuin pitkään kestäneen syömis­häiriön hoita­minen.

Toisaalta, koskaan ei ole liian myöhäistä hakea apua – aina on toivoa. Heti kun epäilys mahdol­li­sesta syömis­häi­riöstä on herännyt, on tärkeää ottaa asia puheeksi. Jo pienikin puuttu­minen saattaa norma­li­soida tilan­netta ja auttaa sairas­tu­nutta. Avun hakeminen kannattaa aina.

Miten syömishäiriöitä hoidetaan?

Syömis­häiriö on häiriö omassa ajatte­lu­mal­lissa, joten sen hoito edellyttää mielen­ter­veyden ammat­ti­laisen apua. Hoitavana tahona voi olla syömis­häi­riöihin erikois­tunut psykologi, lääkäri, esimer­kiksi psykiatri, tai psyko­te­ra­peutti. Hoitoon voi osallistua myös ravit­se­mus­te­ra­peutti sekä fysio- tai toimin­ta­te­ra­peutti.

Hoito­muoto vaihtelee syömis­häi­riö­oi­reiden vakavuu­desta ja kestosta riippuen. Tyypil­li­sesti hoito voidaan toteuttaa yksit­täisinä tai hoito­sarjana tapah­tuvina vastaan­ot­toina. Joskus tarvitaan sairaa­la­hoitoa, jolloin hoitoon tarvitaan lääkärin lähete. Hoitoon on tarjolla myös tuki- ja keskus­te­lu­ryhmiä. Tutki­musten mukaan mitä varhai­semmin ja aktii­vi­semmin syömis­häi­riötä hoidetaan, sitä parempi ennuste ja lyhyempi sairas­ta­mi­saika.

Vaikka häiriin­tynyt syöminen on vain syömis­häiriön ilmiasu ja kyse on useim­miten paljon laajem­mista ongel­mista kuin vain häiriin­tynyt syöminen, on toipu­misen edellytys kuitenkin säännöl­linen syöminen.

Lisäksi syömis­häi­riöön liittyviä ja sitä ylläpi­täviä noidan­kehiä ja ajatusansoja tulee muokata terveem­miksi ja toipu­mista tukeviksi. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin. Kokenut mielen­ter­veyden ammat­ti­lainen osaa auttaa asian työstä­mi­sessä.

Syömis­häi­riö­oi­reista luopu­miseen saattaa myös liittyä risti­rii­taisia tunteita, jotka saattavat olla toipu­misen tiellä. Niistä on tärkeä puhua ääneen. On hyvä tiedostaa, että toipu­miseen tarvitaan usein aikaa ja kärsi­väl­li­syyttä. Sitkeä työsken­te­le­minen syömis­häiriön selät­tä­mi­seksi kannattaa, sillä syömis­häi­riöstä on mahdol­lista toipua kokonaan. Kärsi­väl­lisyys auttaa jaksamaan vaikka välillä on vaikeaa.

Mistä ja miten apua saa?

Syömis­häi­riöihin erikois­tu­neiden ammat­ti­laisten palveluja on tarjolla niin julkisen kuin yksityi­senkin tervey­den­huollon kautta. Yksityisen puolen etuna on nopea pääsy hoitoon sekä vapaus valita aika ja hoitava ammat­ti­lainen. Hyödyl­listä tietoa löydät Syömis­häi­riö­liiton SYLIn kotisi­vuilta.

HYKSin tarjoaa HUSin kokeneiden syömis­häi­riöihin erikois­tu­neiden ammat­ti­laisten palveluja yksityi­sesti. Vastaa­no­tolle voit varata ajan suoraan ilman lähetettä joko nettiajanvarauksen kautta tai asiakas­pal­velun kautta. Vastaa­notot pidetään pääsään­töi­sesti HUSin Psykiat­ria­kes­kuk­sessa Helsingin Töölössä. Tutustu asiantuntijoihimme.

60 minuutin psykologin vastaanottokäynnin veloitus on 145 €. Jatkohoito sovitaan yksilöllisesti.

Varaa aika

Nettiajanvaraus

Asiakaspalvelu: 010 328 1900. Avoinna ma-pe klo 9-15.
Puhelin­vaihde ma-pe klo 7-20

Salattu sähkö­pos­tiyhteys:Turvaposti

Fax: 09 454 4104

Asiakas­palvelu ma-pe klo 9-15
Puhelin­vaihde  ma-pe klo 7-20