Kasvohalvauksen jälkitilan botulinumhoito

Taustaa

Perifeerisellä kasvohalvauksella ymmärretään koko kasvojen alueella, otsasta suuhun, esiintyvää halvausta, joka on tavallisimmin toispuoleinen, harvemmin molemminpuoleinen. Useimmiten syy halvaukseen ei ole tiedossa ja tilaa nimitetään Bellin pareesiksi. Bellin pareesin ilmaantuvuus on 20-30 tapausta 100 000 potilasta kohden/vuosi.

Useimmat sairastuneet parantuvat hyvin, mutta lieviä tai keskivaikeita jälkitiloja on arvioitu esiintyvän noin 30% potilaista.

Kasvohalvauksen jälkivaivat

Kun perifeerinen kasvohalvaus ei täysin parane, jälkivaivoina nähdään usein synkinesioita eli myötäliikkeitä. Ne ovat tahattomia lihassupistuksia liittyneinä tahdonalaisiin toimintoihin. Yleisimpiä ovat halvauspuolen luomiraon kaventuminen suun liikkeiden yhteydessä niin, että silmä saattaa sulkeutua jopa kokonaan potilaan syödessä tai nauraessa. Yleinen myötäliike on myös halvauspuolen suupielen ja posken nykiminen ylöspäin potilaan sulkiessa silmiään. Myötäliikkeitä voi esiintyä kasvohalvauksen jäljiltä myös sellaisilla potilailla, joilla lihastoiminta kasvoilla palautui hyvin. Joskus myötäliikkeet huonontavat kasvolihasten toimintaa entisestään niillä potilailla, joilla lihastoiminta palautui vain osittain.

Botulinumhoito

Perifeerisen kasvohalvauksen jälkitiloissa voidaan käyttää botulinumia parantamaan kasvojen symmetriaa. Hoito auttaa kasvojen toimintaa ja parantaa ulkonäköä.
Botulinumilla voidaan vähentää myötäliikkeitä estämällä niiden lihasten toimintaa, joissa myötäliikkeitä esiintyy. Luomiraon kaventumisen estoksi injisoidaan botulinumia silmän ympärille. Injisoitavat annokset ovat ainakin alkuun pieniä, koska halvaantuneen ja osittain regeneroituneen hermon vastetta ei voi ennalta arvata. Annostelussa joudutaan tasapainottelemaan siten, että vaste on riittävä vähentämään myötäliikettä, mutta ei niin suuri, että luomien toiminta silmän sulkemiseksi häiriintyisi liikaa. Vaikka myötäliikettä ei saataisi kokonaan pois, oireen vähentyminen ja silmän pysyminen paremmin auki suunliikkeiden yhteydessä parantaa yleensä potilaan elämänlaatua.

Suupielen ja posken myötäliikkeiden hoitaminen botulinumilla on haastavampaa, koska myötäliikkeiden vähentämiseksi tarvittavat botulinum -annokset helposti heikentävät myös toimintaa. Lopputulos voi olla potilaalle toiminnallisesti huonompi, vaikka olisi ulkonäöllisesti parempi. Myötäliikkeen voimakkuus ja häiritsevyys yleensä ratkaisevat sen, minkä verran toiminnan heikkenemisen riskiä botulinum -pistosten seurauksena potilas on valmis sietämään.

Posken alueella voi olla halvauksen jälkioireena myös lihasten kontraktuuria eli lyhentymiä, jolloin poski vetäytyy ylöspäin ja nenän ja suupielen välinen poimu syvenee. Näitäkin voidaan helpottaa botulinumilla, mutta toiminnan heikkenemisen mahdollisuus suupielessä ja ylähuulessa on otettava huomioon. Kaulan platysmalihaksen kontraktuurat halvauksen jälkeen ovat sen sijaan hyvä kohde botulinumille, sillä annokset, jotka tarvitaan kiristävien juosteiden hoitamiseen, eivät vaikuta kaulan toimintaan.

Myötäliikkeiden ja kontraktuurien lisäksi kasvohalvauksen jälkioireena voi olla hemifakiaalispasmeja, jotka ovat tahattomia lihasnykäyksiä. Niitä esiintyy tavallisimmin silmien ympärillä, poskella, suupielessä ja leuan alueella. Botulinumia voidaan injisoida hoidoksi nykäysalueelle. Leuan kärkeen halvauspuolelle tulee monilla potilailla myös kuoppia, vetäymiä, jotka näkyvät varsinkin hymyillessä. Nämä ovet kiitollinen kohde hoidettavaksi botulinumilla, sillä tarvittava lääkemäärä on yleensä pieni ja vaste hyvä ilman toiminnan heikkenemistä.

Osalla kasvohalvauksen sairastaneista potilaista esiintyy kyynelnesteen valumista halvauspuolen silmästä syömiseen liittyen (krokotiilin kyyneleet). Injisoimalla botulinumia kohti kyynelrauhasta voidaan vähentää kyynelnesteen erittymistä ja näin helpottaa oiretta.

Jos kasvohalvaus ei täysin parane, voi terve kasvopuolisko yrittää kompensoida halvaantunutta puolta toimimalla yliaktiivisesti. Usein tämä epäsymmetriaa lisäävä yliaktiivisuus haittaa kokonaisvaltaista kasvojen toimintaa ja potilaat kokevat kasvonsa entistä rasittuneemmaksi. Botulinumilla voidaan vähentää ylitoimintaa. Tavallisia pistoskohteita ovat otsa (terveen puolen kulmakarva reilusti ylempänä, otsaryppyjä vain terveellä puolella), nenä-suupielipoimun yläosa, poski (poski ja suupieli korkeammalla terveellä puolella, nenä vetää vinoon) ja suunympärys (vino hymy, hampaat näkyvät terveellä puolella reilusti halvauspuolta enemmän hymyillessä ja puhuessa). Näihin samoihin kohtiin voidaan pistää botulinumia myös potilailla, joilla terve puoli ei sinänsä ole ylitoimiva, mutta epäsymmetria haittaa potilasta ulkonäöllisesti.

Kasvohalvauksen hoidossa käytettävät botulinum -kerta-annosmäärät ovat pieniä, eikä vakavia haittoja ole kirjallisuudessa juurikaan kuvattu. Tavallisimpia ovat aiemmin mainittu toiminnan tilapäinen heikkeneminen ja paikalliset pistoskohtien mustelmat tai punoitukset.